Porin Farmari-näyttely 2011

Viime viikonlopusta mieleen jäännyttä - huh hellettä! Suomen kesä näytti taas parastaan, kelit kuin ulkomailla ja meikäläisen supisuomalainen nahka ei sitä kestä. Sulamispiste oli lähellä ; )

Vastaanotto ensimmäisellä messuillani oli mainio (siis ensimmäisillä muun alan kuin hautausalan messuilla). Minulla oli toki mukana muutama lasinen muistomerkkikin, mutta pääasiallisesti sisustus ja koriste-esineitä. Huomenna menen valtaamaan paikalliset markkinat- tästä kai se alkaa kiertävän käsityöläisen elämä : )

Liitän lisää kuvia myytävistä esineistä kunhan kerkiän liittämään!

Kesää kohden : )

Huimaa vauhtia matkaamme kesää kohden! Päivät vain vilisevät ohitse... Toista viikkoa sitten tuli käytyä Raaseporissa. Hautaus 2011- messut pidettiin siellä, upeat maisemat - tosi mukava näytteilleasettaja porukka. Sai nauraa ihan vedet silmissä välillä, kiitos siitä kaikille siellä olleille!


Uunituoreet uutuudetkin sain mukaanvietäviksi ja tällä viikolla olen kolunut maita ja mantuja ottaen niistä kuvia. Kyllä on kätevää kun on nuo lastenrattaat, alas tavaratilaan mahtuu kummasti töitä ja samalla tulee käytyä pikkuisen kanssa lenkillä : )

Valokuvaus

Valokuvaus on rakas harrastukseni!

Näistä kuvista huomaa, ettei kannata siivota turhan usein: ) Kuivuneista tulppaaneista aika upeita kuvia! Samasta kukasta saa aikaan erilaisia tunnelmia kuvakulmasta riippuen.

Muotokuvat lasista

"sininen uni"

Talo oli kerrankin hiljainen
leikki väsyttänyt pikkuisen.
Päivä hämärtyi jo, mutta äiti antoi minun vielä levätä.
Hetki illan sininen uneksi muuttui.


Kasvokuvat ja reliefit ovat yksi vahvuuksistani. Lasiin tehdyt muotokuvat ovat kolmiuloitteisuudessaan upeita kokonaisuuksia. Herkkiä hetkiä ikuistettuna lasiin. Tämä työ on muisto pojastani, noin kolmen vuoden iässä. Hän oli ja on edelleen hyvin vilkas poika. Eräänä kesäisenä päivänä hän kuitenkin uuvahti kesken leikin nukkumaan lattialle ja piirsin hänestä luonnoksia - kun hän kerrankin pysyi hetken paikallaan : ) Niistä syntyi lopulta sininen uni.

Toukokuun näyttelyyn valmistuneet työt

"Lasipuu"



"Yksityiskohta lasipöydän vanhasta laudasta jäkälineen"



"Lasipöytä vanhoista heinäseipäistä"



"Lasisiivet"



"Yksityiskohta seinäkoristeesta"



"Yksityiskohta kyntteliköstä"



"Lasinen allas ja vanhoista hirsistä tehty taso"

Lisää 2010 lasitöitä

"Lasi aalloilla"



"Lasinen koivunrunko, yksityiskohta hautakiven koristeesta"



"Kastemalja"



"Enkeli kohokuvana"



"Enkelireliefi"



"Enkelireliefi kokonaisuudessaan"

Taivaan Porteilla

Aiemmassa blogitekstissä taisin mainita, että voisi olla helpompaa valmistaa muistomerkki henkilölle, jonka on tuntenut jollain tavalla. Ei ole.

Itse en henkilökohtaisesti tuntenut tätä aurinkoista henkilöä, mutta hän ja hänen perheensä asuvat lähellämme ja kosketti monella tapaa ihmisiä ympärilläni. Suru oli ja on edelleen suuri ja vaikea kohdata. Toivottavasti pystyin omalta osaltani auttamaan perhettä.

Toiveena oli valmistaa muistomerkki, jossa olisi lasinen enkeli taivaan porteilla - kuvastaen pojan pääsyä taivaaseen - enkelin jäädessä vartiomaan hautapaikkaa ja suojelemaan perhettä.









Käy luonamme.
Puhu, kerro tunteesi,
niin ehkä suru sana sanalta helpottuu.
Illan tullen sytytä kynttilä ja valaisen pimeän yön.
Jään rakkaasi rinnalle lepäämään.

Hehkeää Helmikuuta!

Mahtavaa!


Pääsin sivuille : ) Yritin viimeksi reilu kuukausi sitten ja luulin totaalisesti unohtaneeni salasanan kun en millään päässyt sivuille - eikä blogin ylläpitäjä suostunut laittamaan salasanaa vaihtuneeseen sähköpostiini... Mutta samaa erehdystä en toiste tee. Nyt tämä reikäpää laittaa salasanan ylös johonkin!

Tähän reikäpäisyyteen löytyy syykin : ) Ja se tuhisee tuolla pinnasängyssä. Viime kirjoituksesta onkin kulunut jo aikamoinen tovi ja siinä välissä tapahtunut yhtä ja toista. Viime lokakuussa perheeseemme syntyi pieni "iltatähtönen"! Työhommelit ovat siis ihan hyvästä syystä olleet tauolla.

Nyt kun kevätaurinko alkaa tosissaan paistaa ja virkeystaso nostaa päätään, alkaa työhalut palailla. Ja kun pikkuinenkin vetelee 3-4h tirsoja, niin painumpa silloin pajalle.


Viimeksi eilen tosin mietin kulunutta vuotta ja mieleeni nousi DNA:n vuosien takainen mainos : Elämä on. Aloin makustella lausahdusta mielessäni ja tulin siihen tulokseen, että elämä todellakin on - ei kallista ( no, vähän sitäkin) vaan tässä ja nyt. Nautin elämästäni enemmän nyt, myönnän sen, kuin aiemmin vanhempien lasteni ollessa pieniä. Silloin sitä odotti aina seuraava vaihetta elämässä - vauva-aika oli kyllä ihanaa, mutta kun he oppivat kävelemään, puhumaan, leikkimään... niin silloin se elämä vasta on ihanaa, eikö?

Nyt hieman vanhempana ja viisaampana olen tajunut kuinka nopeasti se aika todella meneekään! Ja senpä vuoksi olen nauttinut, todella Nauttinut jokaisesta hetkestä nuorimman kanssa. Ja olen iloinen, että kaksi vanhempaa veljestä on päässyt myös kokemaan tämän uuden sisaruussuhteen. Elämä on!