torstai 28. tammikuuta 2010

Lasien tarinat,osa 2 Poika ja perhonen

Ensimmäinen tilaustyö oli haastava - sydäntäriipaiseva ja pelottavakin. Kun kohtaa vanhemmat, joiden pahin pelko on toteutunut, niin mitä sanoa tai tehdä? Jos tuntisin heidät olisi tilanne erilainen; voisi reilusti halata, ei haittaisi jos itkettää, tuntisin lapsen tarinan ja osaisi sen pohjalta tehdä näköisen muistomerkin ( hyvin empaattisena itku tulee herkästi,niin ilossa kuin surussa.) Eihän itkussa sinällään ole mitään vikaa, mutta voihan se tuntua vähän tungettelevalta joistakin omaisista.

Vanhemmat, erityisesti äiti, teki minuun syvän vaikutuksen ja tulen muistamaan hänet lopunelämääni. Tapasimme kesän aikana useasti ja saimme aikaan mielestäni kauniin kuvauksen pienestä pojasta ja suuresta kaipauksesta. Tein valokuvan avulla hänestä muotokuvan, joka oli upotettuna suurempaan lasilaattaan. Laatan alaosaan kaiverrettiin äidin kirjoittama runo. Lasi tapitettin hautakiven pintaan niin, että kuvan takana on läpikiven aukko kynttilöille. Lisäksi valmistin myös lasiristin, joka kiinnitettiin kiven yläosaan .

" Äidin sylistä,
isin sylistä,
Taivaan Isän syliin.
Äidin sydän ,
isin sydän
siellä sinun mukana.
Koskaan emme unohda"
-m.k-

maanantai 25. tammikuuta 2010

Lasi vs Kivi

Kivi ja lasi ovat molemmat materiaaleja jotka hurmaavat monimuotoisuudellaan. On uskomatonta, että luonto on muovannut niin upeita yksityiskohtia, värejä ja muotoja tähän maapallon perusraaka-aineeseen. Eri tekniikoilla käsiteltyinä, nämä piirteet vain korostuvat entisestään. Kiveä voi esim. lohkoa, kiilottaa, polttaa, hioa, hiekkapuhaltaa, kaivertaa ja tehdä pintaan kuvioita erilaisilla hakuilla. Kivi on jykevä ja komea, etten sanoisi hyvin äijämäinen materiaali. Se mielletään ikuiseksi materiaaliksi, mitä se onkin, mutta vaatii toki ajoittaista huoltoa - sammaleen poistoa ym.

Niin upea materiaali kuin kivi onkin, lasilla on joitakin ylivertaisia ominaisuuksia siihen verrattuna. Ensimmäisenä ja yhtenä tärkeimpänä on lasin läpinäkyvyys tai läpikuultavuus lasista riippuen. Tämä antaa mahdollisuuden leikitellä lasityön useammalla pinnalla ( esim. kuva takana,teksti edessä) näin pienempäänkin tilaan saadaan enemmän asiaa ja silti työ on ilmavan tuntuinen. Läpinäkyvyys ja lasin paksuus tuovat siihen tehdyt koristeet ja reliefit esiin kolmiulotteisena. Mielenkiintoinen ilmiö on myös se, että vaikka reliefiä katsoo takaapäin ns "väärältä" puolelta, aivot kääntävät sen oikean näköiseksi kuvaksi. Teksti on tietenkin toinen asia, sekin kun näkyy peilikuvana takaapäin.

Valo on toinen yhtätärkeä tekijä lasissa. Luonnonvalo ja kynttilät saavat lasityöt loistamaan ja erottumaan aivan toisella tavalla kuin pelkästään kiven käyttö. Enkä tarkoita nyt pelkästään hautamuistomerkeissä, vaan myös kaikissa muissa käyttötarkoituksissa.

Valmistustekniikat antavat valmiuden muovata lasista sellaisia muotoja, joita kivestä on paljon hankalampi saada esiin. Lasia voidaan valaa muottiin, jolloin saadaan aikaan patsaita, kulhoja, palloja, ympyröitä, sydämiä jne. vain mielikuvitus ja taidot ovat rajana. Ja ennen kaikkea, lasia pystytään valmistamaan sarjatyönä, kun taas kivituotteet ovat- ainakin erikoisimmat muodot- yksittäistöitä.

Jos kivi on jylhä ja komea - äijä, niin lasi on herkkä, koskettava ja sielukas - naisellisempi. Mutta se ei silti meinaa, etteikö siihen saa tehtyä ronskimpaa ilmettä jos tarve vaatii. Lasista vaan voi saada herkemmän ensivaikutelman.

Mutta juuri yhdessä nuo kaksi, kenties toistensa vastakohdatkin, luovat kauniin ja harmoonisen kokonaisuuden. Tukien toistaan, luoden kontrasteja - liittävät yhteen kaksi maailmaa, jotka kertovat yhden tarinan.

Lasien tarinat osa 1, joutsen

Inspiraation lähteinä toimivat yleensä luonto, musiikki ja runot. Joskus jokin kappale jää pyörimään päähän, eikä ajatus hellitä ennen kuin luonnostelen siitä aiheen. Runot joita kirjoitan, syntyvät pääsääntöisesti tuotteen valmistuksen jälkeen. Esinettä luonnostellessa on mukana jo jokin tunnetila, jonka yritän siirtää työhön - runo pukee sen tunnetilan sanoiksi.

Joutsenen tarina on kuitenkin toisenlainen.

Mieheni mummo kuoli tammikuussa 2001. Aikaisin keväällä heidän kotirantaansa saapui yksinäinen joutsen. Kevään myötä rannalle saapui muitakin joutsenia, mutta tämä pysyi yksin omissa oloissaan. Talven tehdessä tuloaan joutsen pitkitti lähtöään viimeiseen asti, lähtien vasta kun järvi oli lähes täysin jäätynyt.

Keväällä heti jäiden sulaessa joutsen saapui jälleen... Ukki kävi aina rannassa kävelemässä ja ihmettelmässä yksinäistä joutsenta. Sama kuvio toistui vuodesta toiseen, kunnes ukki kuoli joulukuussa 2007.

Talvi oli tähän mennessä ollut aika leuto ja järvessä oli vielä pieni sula laikku, jolla yksinäinen joutsen vielä viipyi. En muista tarkalleen oliko päivä sama vai seuraava ukin kuolemasta, mutta kuitenkin - yksinäisen rinnalle oli tullut toinen joutsen ja ne lensivät yhdessä pois.

Tämä tarina kerrottiin ukin hautajaisissa ja se on tosi. En tiedä onko joutsenpari enää tullut rantaan sen jälkeen - enkä ole halunut kysyä, koska minusta se on hyvä jättää tähän.



Yksinäinen joutsen ilmestyi rantaan
kun mummo nukkui pois.
Aina kevään tullen ilmestyi ja lähti
viimeisenä talven tullen.
Kului vuosia ja ukki uinui ikiuneen -
Illan hämärtyessä rannalle saapui lintu
uus, yksinäisen rinnalle – tervehti
hellästi ja yhdessä lensivät pois.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Lasireliefien valmistus

Lasireliefien valmistus on monivaiheinen projekti. Ensin valmistetaan malline, joka on kuva halutusta aiheesta. Malline tehdään usein savesta, vahasta tai kipsistä - riippuen yksityiskohdista, muodosta ja lasivalun tekniikasta.

Mallinnus

Kipsimalline sopii silloin kun muoto on päästävä. Peruslasityöni ovat valmistettu kipsistä, koska mallinetta saa tällä tavoin monistettua helposti. Tämä nopeuttaa lasimuotin valmistusta ja tuotteen hinta pysyy kohtuullisena. Päästävät muotit mahdollistavat myös sen, että lasimuotti pohjaa voi joissakin tapauksessa käyttää uudestaan poltossa. Kipsimallineesta muotiksi saattaminen vaatii yleensä useamman kipsivalun, jotta saadaan aikaan tarvittava muoto - jos haluaa lasiin ulostyöntyvän reliefin, muotin pitää olla negatiivikuvana - ja jos haluaa lasiin sisääntyöntyvän reliefin, muotin pitää olla positiivikuvana. Itse käytän useimmiten positiivimuotoa, koska pidän siitä, että kuva on lasin vapaapinnalta katsottuna, ikäänkuin upotettuna lasiin.

Savesta saadaan aikaan loivia, ei päästäviä muotoja, koska saven saa irrotettua muotista helposti. Tällä tavalla tuotetut lasityöt ovat yleensä uniikkeja, koska mallineesta on hankala (ei kuitenkaan mahdoton) valmistaa kappamuottia - josta siis saataisiin valettua uusia lasimuotteja.

Vahamalline on melkein ainoa vaihtoehto silloin kun halutaan paljon muotoja ja runsaasti yksityiskohtia. Tällä tekniikalla saadaan aikaan esim. pienoisveistoksia. Mallineen poistaminen lasimuotista on hieman hankalampaa, koska se täytyy sulattaa muotista vesihöyryn avulla.

Muotitus

Lasimuotti syntyy kipsistä,kvartsista ja kaoliinista. Sekoittamalla näitä oikeassa suhteessa, saadaan aikaan massa, joka valetaan mallineen päälle. Jos mallineessa on pitkänomaisia mallineesta ulostyöntyviä osia, niin silloin muottiin täytyy muistaa tehdä ilmareiät niihin kohti, jotta lasia menisi näihinkin kohti. Ilmareiät saadaan aikaan esim. rautalangalla, joka laitetaan mallineeseen kiinni ja poistetaan muotista kun se on valettu.

Kun poistetaan malline, puhdistetaan ja kuivataan muotti, on se valmis käyttöön. Muotin kuivatus kestää sen koosta riippuen viikosta kolmeenkin viikkoon, joten uniikkitöiden valmistuksessa tämänkin aika pitää ottaa huomioon toimitusajassa. Kosteus muotissa pilaa uunin vastuksia ja vaikka muotti on kuivatettu huolella, uunia pitää silti tuulettaa polton alkuvaiheessa huolellisesti.

Muotit voivat olla yksiosaisia, moniosaisia, avo- ja keernallisiamuotteja jne. Valittu muotitus vaikuttaa esineen ulkonäköön ja kylmätyöstön määrään. Avomuotissa lasin ns. vapaapinta on kaunis ja läpinäkyvä, eikä vaadi jälkityöstöä. Keernallisella muotilla saadaan aikaan esim. kuppimallisia muotoja - muotin alaosa on esineen ulkopuolisen osan muoto ja sisämuoto saadaan erillisellä muotinosalla.

Muotinpintaa vasten ollut lasi on hieman karkea ja jää usein hieman utuiseksi. Useampiosaisessa muotissa saumankohdat vaativat viimeistelyä, koska kipsipohjainen muotti elää polton aikana - laajenee ja kutistuu. Töitä mitoittaessa täytyykin tämä ottaa huomioon. Kaikkein varminta on valmistaa lasi ensin ja vasta sitten teettää kiveen reikä, jotta saadaan mahdollisimman istuva kokonaisuus.

Poltto

Lasin määrä ja esineen koko vaikuttavat siihen kuinka pitkä poltto on. Mitä isompi ja paksumpi työ - sitä pidempi poltto.

Muotit täytetään lasimurskalla. Käytän Iittalan kierrätyslasimurskaa, joten töiden väriskaala on tarvittaessa runsas. Värillisiä töitä valmistan tosin vain tilauksesta, koska en pidä pajallani suurta värivalikoimaa. Poltto on hyvin kontrolloitu. Alku on muotista riippuen suhteellisen hidas ja tuuletusta tapahtuu n. 300 asteeseen n. vartin välein. Siitä nousu 530 asteeseen tapahtuu nopeammin ja lämpötilaa haudutetaan 530 n. puoli tuntia. Tämän jälkeen lämpötila nostetaan huippulämpötilaan 860 astetta mahdollisimman nopeasti. Täällä lämpöä pidetään päällä lasin paksuudesta riippuen useitakin tunteja, jotta lasissa olevat ilmakuplat nousisivat mahdollisimman pintaa ja pienenisivät. Lasin ilmakuplat ovat kauniita ja niitä pitääkin jäädä työhön, mutta lasin pinnasta on tarkoitus saada mahdollisimman siisti.

Lämpötilan lasku on kaikkein tärkein vaihe haudutuksineen. Lämpötila lasissa pitää saada pysymään koko lasin pinta-alalla niin samanlämpöisenä kuin mahdollista, jotta saadaan Suomenkin sääolosuhteissa kestävä tuote. Lasiin jää jännitteitä jos se jäähdytettään liian nopeasti ja tällöin se voi hajota. Poltoajat vaihtelevat parista päivästä viikkoihin riippuen lasin koosta.

Kylmätyöstö

Lasin kylmätyöstö tarkoittaa sen poltonjälkeistä käsittelyä, sahausta, hiontaa, kiillotusta ja kaiverrusta. Lasi on kova materiaali ja sen työstöön tarvitaan samoja välineitä kuin kiveenkin. Omissa töissäni jälkityöstö tarkoittaa useimmiten reliefien sivujen hiomista ja kiillottamista, sekä koristeiden ja tekstien kaiverrusta tai hiekkapuhallusta.

Tällä tavoin syntyvät omat lasituotteeni. Jos työ on mallistossa, toimitusaika on n. 3 viikkoa, uniikin työn valmistukseen tulee varata vähintään 6 viikkoa.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Väsyttää

Kolmas kuppi kahvia meneillään, alkaa pikku hiljaa herätä...no johan oli painajaisten yö! Heräsin varmaan yli kymmenen kertaa ja aina kun nukahdin uudelleen uni vaihtui. Ahdistavia ja pelottavia. Mikähän tämänkin laukaisi? Jos vanhat merkit pitää paikkansa, seuraavat pari viikkoa menee "iloisissa" merkeissä, mulla unet kun tahtoo jäädä vähän päälle.

Kai sitä alkaa jännittää tuleva markkinointireissu Helsingin suuntaan ja se peilaantuu sitten uniin. Hitsi kun sitä pitää olla tälläinen turhan stressaaja! Loppujen lopuksi kun sitten jalkaudun sinne ihmisten sekaan, niin ei se nyt niin pelottavaa ole - kaikki menee yleensä ihan hyvin kasvokkain puhuessa. Puhelimella soittelu tuntemattomille ihmisille, se on aivan eri asia! Kieli menee solmuun pelkästä ajatuksesta... Mutta sitten kun ihminen on jo vähänkin tutumpi, niin sekin helpottaa.

Luulen, että kaikkeen kyllä tottuu ajan myötä - mutta vaatinee hieman harjoitusta alkuun. Eli eikun tulta päin!

perjantai 22. tammikuuta 2010

kuvia lasitöistä


"tribaalisydämet"

"valoa yöhön"

"goottiristi"

"poika ja perhonen"

"sininen enkeli"

"metsän siimeksessä"

"koivut"

"syksyn viimeiset perhoset"

"sureva"

"yksin kulkija"

"valon tuoja"

Tutustutaan vähän!


Perimmäisenä ajatuksena blogin aloituksessa oli se, että kyllästyin odottamaan nettisivujen tekijältä aktiivisuutta niiden tekemiseen. En jaksa, enkä jouda olla patistelemassa aikuista miestä - ja jos minulla ei ole netissä töistäni mitään tietoa, niin kukas minut löytäisi!


Niinpä tartuin itse härkää sarvista, toivottavasti sivuista tulee yhtä näyttävät todellisuudessa kuin omissa mielikuvissani ; )


Käsillä tekeminen on aina ollut minun juttu - vaikka olen yrittänyt hieman taistella kutsumustani vastaan - tämä kun ei ole kaikkein helpoin tapa ansaita leipäänsä... Valmistuin ensin kivisepäksi vuonna 2000 ja sillä tavalla tutustuin perinteisempään tapaan valmistaa muistomerkkejä. Pitkään en kerenyt alalla olla, aloin kasvattamaan perhettä ja kotona viihdyinkin neljä vuotta - saldona kaksi poikaa.


Kun jälleen aloin haluta työelämään, ei lähialueelta löytynyt (yllätys,yllätys) töitä kivisepälle. Joten lähdin opiskelemaan. Hain kätilöksi,sairaanhoitajaksi ja muotoilijaksi - ja luojalle kiitos jäin sairaanhoitajapaikasta puolta pistettä vaille! Nyt taakse päin ajatellen se olisi ollut tuhoon tuomittu yritys. Kaikki kunnia hoitajille, minusta ei siihen olisi ollut - silloin oli vaan hoivavietti jäänyt lasten saannin jälkeen hetkeksi päälle!


Niinpä aloitin lasi -ja keramiikka opiskelut 2004. Ensimmäiset puoli vuotta olin aika hukassa. Savityöt ei tuntunut kaikkein omimmalta materiaalilta - kipot muistuttivat lähinnä ekaluokkalaisen tekemiltä ja entäs sitten dreijaaminen - ihan hirveää räpellystä... Mutta sitten eräänä päivänä sain kuningasidean yhdistää kivi ja lasi. Ja siitä se idea sitten lähti, tuoteideaa vein eteenpäin koko koulutuksen ajan, sen jälkeen yrittäjäkoulutukseen. Tässä sitä nyt ollaan, reilu vuosi yritys ollut pystyssä. Vielä aivan lapsenkengissä yrittäjänä, mutta tuotteideni takana seison selkä suorana ja ylpeänä siitä mitä olen saanut aikaan!


Eniten olen vuoden aikana suuntautunut muistomerkkeihin, mutta nyt on tarkoitus laajentaa myös tuohon sisustus puoleen. Valmistan valamalla lasisia käsienpesualtaita, rakenteellisia sisustuselementtejä joita käytetään lasitiilien tapaan sekä koriste-esineitä. Tässä kaiken ohessa olen (olosuhteiden pakosta) rakastunut valokuvaamiseen ja yllättäen löytänyt sisäisen runoilijansa, joten jos sivuille eksytte, joutunette todistamaan myös sen puolen luomistuskaa.
Nauttikaa ihanasta valoilmiöstä ulkona!




Kun ei pakkaspäivänä muuta keksinyt...

No nyt se on sitten luotu : )

Pitkään mielessä pyörinyt asia on nyt saatu alkuun, eli
minäkin siirryn nykyaikaan. Jos ei muuta, niin saavat ainakin ystävät sukulaiset päivittää kuulumiset - minä ja puhelin kun emme ole hyviä ystäviä! Onneksi on välillä tällaisia kireitä pakkasia jolloin ei pysty ulos menemään.

Tarkoituksena on ennen kaikkea esitellä omia töitäni ja osaamista, mutta tulen kyllä kirjoittamaan myös kuulumisia arjen menosta.

Joten tervetuloa ja toivottavasti viihdyt parissani!