perjantai 25. helmikuuta 2011
Muotokuvat lasista
"sininen uni"
Talo oli kerrankin hiljainen
leikki väsyttänyt pikkuisen.
Päivä hämärtyi jo, mutta äiti antoi minun vielä levätä.
Hetki illan sininen uneksi muuttui.
Kasvokuvat ja reliefit ovat yksi vahvuuksistani. Lasiin tehdyt muotokuvat ovat kolmiuloitteisuudessaan upeita kokonaisuuksia. Herkkiä hetkiä ikuistettuna lasiin. Tämä työ on muisto pojastani, noin kolmen vuoden iässä. Hän oli ja on edelleen hyvin vilkas poika. Eräänä kesäisenä päivänä hän kuitenkin uuvahti kesken leikin nukkumaan lattialle ja piirsin hänestä luonnoksia - kun hän kerrankin pysyi hetken paikallaan : ) Niistä syntyi lopulta sininen uni.
tiistai 15. helmikuuta 2011
Toukokuun näyttelyyn valmistuneet työt
Lisää 2010 lasitöitä
Taivaan Porteilla
Aiemmassa blogitekstissä taisin mainita, että voisi olla helpompaa valmistaa muistomerkki henkilölle, jonka on tuntenut jollain tavalla. Ei ole.
Itse en henkilökohtaisesti tuntenut tätä aurinkoista henkilöä, mutta hän ja hänen perheensä asuvat lähellämme ja kosketti monella tapaa ihmisiä ympärilläni. Suru oli ja on edelleen suuri ja vaikea kohdata. Toivottavasti pystyin omalta osaltani auttamaan perhettä.
Toiveena oli valmistaa muistomerkki, jossa olisi lasinen enkeli taivaan porteilla - kuvastaen pojan pääsyä taivaaseen - enkelin jäädessä vartiomaan hautapaikkaa ja suojelemaan perhettä.
Käy luonamme.
Puhu, kerro tunteesi,
niin ehkä suru sana sanalta helpottuu.
Illan tullen sytytä kynttilä ja valaisen pimeän yön.
Jään rakkaasi rinnalle lepäämään.
Itse en henkilökohtaisesti tuntenut tätä aurinkoista henkilöä, mutta hän ja hänen perheensä asuvat lähellämme ja kosketti monella tapaa ihmisiä ympärilläni. Suru oli ja on edelleen suuri ja vaikea kohdata. Toivottavasti pystyin omalta osaltani auttamaan perhettä.
Toiveena oli valmistaa muistomerkki, jossa olisi lasinen enkeli taivaan porteilla - kuvastaen pojan pääsyä taivaaseen - enkelin jäädessä vartiomaan hautapaikkaa ja suojelemaan perhettä.
Käy luonamme.
Puhu, kerro tunteesi,
niin ehkä suru sana sanalta helpottuu.
Illan tullen sytytä kynttilä ja valaisen pimeän yön.
Jään rakkaasi rinnalle lepäämään.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Hehkeää Helmikuuta!
Mahtavaa!
Pääsin sivuille : ) Yritin viimeksi reilu kuukausi sitten ja luulin totaalisesti unohtaneeni salasanan kun en millään päässyt sivuille - eikä blogin ylläpitäjä suostunut laittamaan salasanaa vaihtuneeseen sähköpostiini... Mutta samaa erehdystä en toiste tee. Nyt tämä reikäpää laittaa salasanan ylös johonkin!
Tähän reikäpäisyyteen löytyy syykin : ) Ja se tuhisee tuolla pinnasängyssä. Viime kirjoituksesta onkin kulunut jo aikamoinen tovi ja siinä välissä tapahtunut yhtä ja toista. Viime lokakuussa perheeseemme syntyi pieni "iltatähtönen"! Työhommelit ovat siis ihan hyvästä syystä olleet tauolla.
Nyt kun kevätaurinko alkaa tosissaan paistaa ja virkeystaso nostaa päätään, alkaa työhalut palailla. Ja kun pikkuinenkin vetelee 3-4h tirsoja, niin painumpa silloin pajalle.
Viimeksi eilen tosin mietin kulunutta vuotta ja mieleeni nousi DNA:n vuosien takainen mainos : Elämä on. Aloin makustella lausahdusta mielessäni ja tulin siihen tulokseen, että elämä todellakin on - ei kallista ( no, vähän sitäkin) vaan tässä ja nyt. Nautin elämästäni enemmän nyt, myönnän sen, kuin aiemmin vanhempien lasteni ollessa pieniä. Silloin sitä odotti aina seuraava vaihetta elämässä - vauva-aika oli kyllä ihanaa, mutta kun he oppivat kävelemään, puhumaan, leikkimään... niin silloin se elämä vasta on ihanaa, eikö?
Nyt hieman vanhempana ja viisaampana olen tajunut kuinka nopeasti se aika todella meneekään! Ja senpä vuoksi olen nauttinut, todella Nauttinut jokaisesta hetkestä nuorimman kanssa. Ja olen iloinen, että kaksi vanhempaa veljestä on päässyt myös kokemaan tämän uuden sisaruussuhteen. Elämä on!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)