Lasien tarinat,osa 2 Poika ja perhonen

Ensimmäinen tilaustyö oli haastava - sydäntäriipaiseva ja pelottavakin. Kun kohtaa vanhemmat, joiden pahin pelko on toteutunut, niin mitä sanoa tai tehdä? Jos tuntisin heidät olisi tilanne erilainen; voisi reilusti halata, ei haittaisi jos itkettää, tuntisin lapsen tarinan ja osaisi sen pohjalta tehdä näköisen muistomerkin ( hyvin empaattisena itku tulee herkästi,niin ilossa kuin surussa.) Eihän itkussa sinällään ole mitään vikaa, mutta voihan se tuntua vähän tungettelevalta joistakin omaisista.

Vanhemmat, erityisesti äiti, teki minuun syvän vaikutuksen ja tulen muistamaan hänet lopunelämääni. Tapasimme kesän aikana useasti ja saimme aikaan mielestäni kauniin kuvauksen pienestä pojasta ja suuresta kaipauksesta. Tein valokuvan avulla hänestä muotokuvan, joka oli upotettuna suurempaan lasilaattaan. Laatan alaosaan kaiverrettiin äidin kirjoittama runo. Lasi tapitettin hautakiven pintaan niin, että kuvan takana on läpikiven aukko kynttilöille. Lisäksi valmistin myös lasiristin, joka kiinnitettiin kiven yläosaan .

" Äidin sylistä,
isin sylistä,
Taivaan Isän syliin.
Äidin sydän ,
isin sydän
siellä sinun mukana.
Koskaan emme unohda"
-m.k-

Lasien tarinat osa 1, joutsen

Inspiraation lähteinä toimivat yleensä luonto, musiikki ja runot. Joskus jokin kappale jää pyörimään päähän, eikä ajatus hellitä ennen kuin luonnostelen siitä aiheen. Runot joita kirjoitan, syntyvät pääsääntöisesti tuotteen valmistuksen jälkeen. Esinettä luonnostellessa on mukana jo jokin tunnetila, jonka yritän siirtää työhön - runo pukee sen tunnetilan sanoiksi.

Joutsenen tarina on kuitenkin toisenlainen.

Mieheni mummo kuoli tammikuussa 2001. Aikaisin keväällä heidän kotirantaansa saapui yksinäinen joutsen. Kevään myötä rannalle saapui muitakin joutsenia, mutta tämä pysyi yksin omissa oloissaan. Talven tehdessä tuloaan joutsen pitkitti lähtöään viimeiseen asti, lähtien vasta kun järvi oli lähes täysin jäätynyt.

Keväällä heti jäiden sulaessa joutsen saapui jälleen... Ukki kävi aina rannassa kävelemässä ja ihmettelmässä yksinäistä joutsenta. Sama kuvio toistui vuodesta toiseen, kunnes ukki kuoli joulukuussa 2007.

Talvi oli tähän mennessä ollut aika leuto ja järvessä oli vielä pieni sula laikku, jolla yksinäinen joutsen vielä viipyi. En muista tarkalleen oliko päivä sama vai seuraava ukin kuolemasta, mutta kuitenkin - yksinäisen rinnalle oli tullut toinen joutsen ja ne lensivät yhdessä pois.

Tämä tarina kerrottiin ukin hautajaisissa ja se on tosi. En tiedä onko joutsenpari enää tullut rantaan sen jälkeen - enkä ole halunut kysyä, koska minusta se on hyvä jättää tähän.



Yksinäinen joutsen ilmestyi rantaan
kun mummo nukkui pois.
Aina kevään tullen ilmestyi ja lähti
viimeisenä talven tullen.
Kului vuosia ja ukki uinui ikiuneen -
Illan hämärtyessä rannalle saapui lintu
uus, yksinäisen rinnalle – tervehti
hellästi ja yhdessä lensivät pois.