Inspiraation lähteinä toimivat yleensä luonto, musiikki ja runot. Joskus jokin kappale jää pyörimään päähän, eikä ajatus hellitä ennen kuin luonnostelen siitä aiheen. Runot joita kirjoitan, syntyvät pääsääntöisesti tuotteen valmistuksen jälkeen. Esinettä luonnostellessa on mukana jo jokin tunnetila, jonka yritän siirtää työhön - runo pukee sen tunnetilan sanoiksi.
Joutsenen tarina on kuitenkin toisenlainen.
Mieheni mummo kuoli tammikuussa 2001. Aikaisin keväällä heidän kotirantaansa saapui yksinäinen joutsen. Kevään myötä rannalle saapui muitakin joutsenia, mutta tämä pysyi yksin omissa oloissaan. Talven tehdessä tuloaan joutsen pitkitti lähtöään viimeiseen asti, lähtien vasta kun järvi oli lähes täysin jäätynyt.
Keväällä heti jäiden sulaessa joutsen saapui jälleen... Ukki kävi aina rannassa kävelemässä ja ihmettelmässä yksinäistä joutsenta. Sama kuvio toistui vuodesta toiseen, kunnes ukki kuoli joulukuussa 2007.
Talvi oli tähän mennessä ollut aika leuto ja järvessä oli vielä pieni sula laikku, jolla yksinäinen joutsen vielä viipyi. En muista tarkalleen oliko päivä sama vai seuraava ukin kuolemasta, mutta kuitenkin - yksinäisen rinnalle oli tullut toinen joutsen ja ne lensivät yhdessä pois.
Tämä tarina kerrottiin ukin hautajaisissa ja se on tosi. En tiedä onko joutsenpari enää tullut rantaan sen jälkeen - enkä ole halunut kysyä, koska minusta se on hyvä jättää tähän.
Yksinäinen joutsen ilmestyi rantaan
kun mummo nukkui pois.
Aina kevään tullen ilmestyi ja lähti
viimeisenä talven tullen.
Kului vuosia ja ukki uinui ikiuneen -
Illan hämärtyessä rannalle saapui lintu
uus, yksinäisen rinnalle – tervehti
hellästi ja yhdessä lensivät pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti