Kolmas kuppi kahvia meneillään, alkaa pikku hiljaa herätä...no johan oli painajaisten yö! Heräsin varmaan yli kymmenen kertaa ja aina kun nukahdin uudelleen uni vaihtui. Ahdistavia ja pelottavia. Mikähän tämänkin laukaisi? Jos vanhat merkit pitää paikkansa, seuraavat pari viikkoa menee "iloisissa" merkeissä, mulla unet kun tahtoo jäädä vähän päälle.
Kai sitä alkaa jännittää tuleva markkinointireissu Helsingin suuntaan ja se peilaantuu sitten uniin. Hitsi kun sitä pitää olla tälläinen turhan stressaaja! Loppujen lopuksi kun sitten jalkaudun sinne ihmisten sekaan, niin ei se nyt niin pelottavaa ole - kaikki menee yleensä ihan hyvin kasvokkain puhuessa. Puhelimella soittelu tuntemattomille ihmisille, se on aivan eri asia! Kieli menee solmuun pelkästä ajatuksesta... Mutta sitten kun ihminen on jo vähänkin tutumpi, niin sekin helpottaa.
Luulen, että kaikkeen kyllä tottuu ajan myötä - mutta vaatinee hieman harjoitusta alkuun. Eli eikun tulta päin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti